Perfect Endings

Hehheh, tätä ei jännittäis yhtään. Ei yhtään edes vähäsen. Juuri nyt on aikas tarkalleen kymmenen tuntia bussin starttaamiseen. Jyväskylästä Helsinki Vantaalle, Helsinki Vantaalta New Yorkiin, New Yorkista San Franciscoon. Aikaa tähän kaikkeen menee vaivaishet 24 h ♥ Pistäydyn myös Los Angelesissa, ja palailen kotiin parin viikon päästä, enkä toistaiseksi lupaa kirjoittaa mitään ennen sitä. Näkemiin rakkaat ystävät, yritän selvitä hengissä ja olla saamatta kovin pahaa possuinfluenssaa. Yritän muistaa lähettää postikortteja ja olla kiva ihmisille. Yritän myös olla suvaitsevainen mormoonien pukukoodeja kohtaan, vaikka en omista varmaan yhtään niille neutraalia vaatekappaletta.

Niin, että näkemisiin, tämä tyttö lähtee puhumaan amerikkaa~

---

Ahdistavaa, kun mitään ei tapahdu. Olen toisinaan yksinäni ajatuksieni kanssa, vaikka suuri joukkio ympäröikin tehokkaasti. Kaikenlaisia ajatuksia, joista osaa pitäisi hävetä. Liikaa ajatuksia, ja liian pitkälle vietyjä. Sosiaalisesti aika on moniselitteistä. Vietän aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa en yleensä sitä tee.

En osaa pukea kaikkea tuntemaani sanoiksi alkuunkaan. En edes hyvällä tahdolla halua sitä myöskään, se voisi vaarantaa montaa tarkassa tasapainossa olevaa loistavaa asiaa. Luonteenvastaistakin se olisi.
Ulkona pimenee taas ♥

Syystä, että kello on puoli yksi, lähden huomenna.

---

Hulluuteen asti vietävä rumba on alkanut. En ole teräaseellakaan jaksanut muutamaan päivään tehdä iltaisin muuta kuin maata ja tehdä jotakin älyvapaata.Olen repinyt itseni sängystä puoli yhdeksältä, ottanut suihkut, syönyt aamupalaa, ja sen jälkeen lähinnä rasittanut itseäni. Hymyssä suin. Ja iloisella asenteellakin. Olen käyttänyt vajaan kolmen vuorokauden aikana nyt vajaat parikymmentä tehotuntia laulamiseen, ja niiden bulgariankielisten sanojen opiskeluun.

Kolme yötä matkaan.

Huomenna jatkuu sama show, samoin keskiviikkona, vaikkakin maustettuna parilla esiintymisellä. Parhaillaan pitäisi olla pakkaamassa kaikkia niitä kilometrilistan tavaroita. Pitäisi pestä nopealta arviolta viisi koneellista pyykkiä. Etsiä passi, hammasharja ja dollareita. Pitää muistaa pitää käsimatkatavaroista kiinni lentokentällä, ettei tule vahingossa salakuljettaneeksi pommia tai huumeita lentokoneeseen. Ne turvallisuusmiehet luultavasti taas katsoo mun tussit nesteeksi, ja joudun kuljettamaan ne erillisissä muovipusseissa, kuten viimekerralla. Ei saa myöhästyä (maailman massiivisimmasta huge-) lentokoneesta, ja Atlantin yllähän voi tehdä vaikka mitä ihan vain sen takia, että voi sanoa tehneensä vaikka mitä Atlantin yläpuolella. Tuntemattomille ei saa puhua, eikä marihuanaa ottaa vastaan, vaikka tarjotaan. Vakuutukset pitää olla kunnossa, ja viinapullot poissa kassista. Eikä maahantulolupaa myönnetä, ellei ruksita ruutua "en ole natsi", "en salakuljeta huumeita" ja muuta yhtä myöntämisenarvoista.

Vähän pääsin valehtelemaan, sillä oikeasti olen viettänyt kaiken vapaa-aikani uuden domainin koukuttavassa läheisyydessä.

En itsekään pidä hypetyksestä, mutta elämääni ei tällä hetkellä mahdu muuta ♥

---

Ja jippii. Sitä pitäisi ihan oikeasti miettiä ihan terveydellisiäkin asioita. Kyllähän mä tiedostan selkeästi, että neljään valvotun yön jälkeen joko väsyttää tai nukkuu pitkään, mutta ikinä ihan näin pitään... 15.29 herääminen ei oikein herättänyt positiivisiä tunteita järkiperäisessä ajattelussa. Mun koko päivä meni. En ole edes erityisen pirteä. Kai se oli jotakin univelan hävittämistä, koska en ikinä nuku vajaita kahtatoista tuntia.

Tää voisi lähtä jollekin uimarannalle, jolla ei ole ketään muuta.

Ja matkatavaralista saapui tänään avuksi suuressa sessiossa, jonka pitäisi olla viikon päästä hoidettu. Ruumamatkatavaran enimmäispaino oli laskenut kaksi kiloa Japaninmatkasta. Huonompi hommeli.

----

Kun en mä tiedä. Kello tulee neljä, ja kohta on vaikea ruveta nukkumaan. Mä olen harrastanut kaiken näköisiä keskusteluja sekalaisessa seurassa. Täytyy myöntää, etten ensimmäisenä olisi keksinyt keskustelevani vajaita kolmea tuntia juuri sillä kokoonpanolla ihmisiä. Oli miten ikinä olikaan, saatoin oppia jotakin. Saatoin herätä joihinkin ajatuksiin joko uudestaan tai uutuuttaan. Toisaalta... Niin. Kummallisia asioita tämmöiset kesäyöt, kun tulee keksittyä kaikenlaista. Nautin kyllä monesta asiasta, en kaikista, mutta monesta.

Menestys on sitä, että saa haluamansa.
Onni on sitä, että haluaa saamansa.

Ja muita maailman kaikkien aikojen kansojen viisaita puheenvuoroja.

---

Niin ihanan syvällistä, kuin kaikki täällä meillä.

Voisin uskaltaa rakasta kesäöitä parvekkeella. Rakasta sitä yön kauneinta hetkeä tummimman harmaana. Kun voi jutella samasta asiasta tunnin tai kaksi. Sanoa sama asia eri muodoissa ainakin viisitoista kertaa. Viltin voi hakea vasta auringon noustessa. Vurokauden kylmin hetkihän on juuri ennen auringonnousua, niin ne sanovat, juutaat. Ei tee hyvää parantaa maailmaa, kun ei osaa enää puhua.

Mutta ihan sama, muutä pääsevät katsomaan filmitähtiä 16.7., mutta minä matkustan juuri silloin paikkaan, jossa niitä pitäisi nähdä. Elämä on, rupiset.

---

Tää palautuis täällä hurjasta festari, musikaatio & liikunta-viikonlopusta.

Meillä tietty on ollu lämmintä justiinsa niinä päivinä, ku mä en meinaa maata koko päivää rannalla pakastearkun ja amppareiden kanssa. Torstaina tyydyin himmailemaan Lyseon juhlasalissa huvin vuoksi kolminkertaiseen villaan käärittynä. Se oli se ensimmäinen liki kolmekymmentä asteinen kesäpäivä. Yömajailin Laurran luona viihdyttämässä sanfranciscolaisia tyttöjä verrattain surkeilla englannintaidoillani. Kaksi ehdottoman rakastettavaa amerikkalaista kertoivat mitä uskomattomimpia asioita maailmasta Atlantin toisella puolella, ja vahvistin käsitystäni ymmärrän kaiken sen suuruuden vasta nähtyäni sen-jutusta. Mun mielikuvitteluprosessorit ei kykene aivan helpolla luomaan kuvaa 1,6:n kilometrin ostarista. Tai seitsenkerroksisesta vastaavasta. Tai siitä, että shoppailu käy ihan oikeasti kuntoilusta. Rakastan Lauran äitin tekemiä lettuja ja mansikkamössöä, rakastan.

Päivänä torstain jälkeen pakkauduttiin isin kanssa kurpitsavaunuun ja köröteltiin Haapaveelle. Jäin yhdenlapsenvahdiksi perjantai-iltana, kun muut lähtivät aloittamaan festariviikonlopun. Ei sillä, lueskelin ja söin niitä varomattomasti nenäni eteen tiputettuja mässenkejä. Vain minä, nukkuva pikkuveli, tyhjä talo ja täysi jääkaappi.

Lauantaina mut otettiin jo mukaan itse toimintaan. Päiväseltään oli korviahivelevää vuilumusiikkia by ekaluokkalaiset ja uusi hittibändi Henxelit. Mä sain kaksi eri ranneketta, ja tajusin vasta myöhemmin, miksi ne ei laittanu sitä vasta illalla tarvittavaa mulle suoraan käteen. Hellekelin uimasessioiden ja suihku-sauna-suihkun jälkeen siitä ei enää erottanut, mistä festareista oli kyse. Keskipäivän tienoilla lavan edusta oli täysi pästi, sillä tuolla julmalla pohojammaalla ei oo edes järviä tuulta tuomassa.

Illalla vedettiin sitten mekkoset ja hyttyskarkotteet ylle, ja ei muuta kun pyöräntarakalla matkaten takaisin festarialueelle. Siellä ei ollut enää hippoja jakamassa karkkia, eikä talutusratsastusta, mutta ne oli silti henkiläkohtaisesti ensimmäiset Haapavesi Folk Music Festivalini, ja nautin täysin kympein. Paratiisin poikien aikana lämmittelin vähän ja Svjata Vatran (ihan törkeän paras vetopasuunisti/solisti ♥) tiimoilla kävin hakemassa metrilakua, kun kukaan ei vielä päästä mua anniskelualueelle.  Hortoiltuani ruokakojujen vieressä hetkinen, pääsin kuitenkin pitkän vessajonon kautta kuuntelemaan Röyhkän Kaukoa. Vessajonossa olin osallisena mielenkiintoisessa keskustelussa, jossa pohdittiin,

1) miksei naiset voi käydä miestenvessassa, kun sinne on vähemmän jonoa
2) että miestenvessa on vain vähän korkealla
3) että meillä Jyväskylässä vessat on unisex
4) ja että meillä Jyväskylässä miehet kuvittelevat omistavansa unisexvessat, ja naiset ovat vieraana siellä.

Kauko oli cool. Kun se soitti Paskan kaupungin, me otettiin puhelinyhteys isiin, koska se pyysi sitä.

Ilta huipentui hurjatempoiseen jammailuun reippaan tunnin ajan varmaan. Suomalais-norjalainen Frigg tanssitti mua milloin minkäkin polkan tahtiin keskeyttämättömästi hikeen saakka. Pyörittelin helmoja ihan kahdellakytäseittemällä ja pompin pohkeet verille. Metrilakuakin jäi. Metri kuudesta. Illalla oli rutosti kylmempi kuin päivällä, eikä tarakalla ollu enää yhtään niin mukava palella.


Kake.


Ja Frigg ♥

Hilpatihilpati, sellaista mun viikonloppuun. Käväisin myös leikkimässä pienten tyttöjen kanssa poneilla. Haluan löytää mun vanhat ponit ja laskea ne. Mukuin autossa ihan mennen tullen. Oon nukkunu ihan hyvin, mutta väsyttää. Huomenna pistäydyn Manen kanssa jonnekin parantamaan maailmaa. Ollaan vastuuttomia nuoria ja mennään varmaan nukkumaan klo 22.00.

---kaksseiska

p.S. Unohdin melkein jakaa sen hienon hetken, kun kävimme juttelemassa Röyhkälle sillä verukkeella, että isi haluaisi nimikirjoituksen.

---

...nimittäin syvän unen osuus matkustettaessa Suomesta Yhdysvaltoihin.

Sain kullanarvoisen neuvon. Mun pitää yrittää olla olematta kääntämättä unirytmiä takasin siihen normaaliin, mihin kaikki pyrkii, sillä siten mun jetlag ei iske niin pahasti, ku unirytmi vinksottaa valmiiksi. Aukotonta suunnitelmaa haittaa pikkusen huomis tämän aamun viimestään yhdeksältä-herätys, ja mä olen vielä täällä. Niin että onnea konserttiin.

---

( villi lapsi, kreikkalainen perinneruoka ja suunnaton ruokahalu )

( minä ja ♥ ruokaa )

Joo siis kello on yli kymmenen, ja kuivttelin oikeasti jotakin seitsemää. Vaikka tiesin olleeni seitsemältä uimarannalla istumassa, laskemassa lankunpäitä ja piirtämässä vastarantaa, tuntuu kuin aurinko vasta miettisi maailman nukuttamista. Uimarannalle ei paistanut enää aurinko, enkä minä tervehtinyt ketään.

Sain jahvani takaisin, kiitos Arttu.

Mansikoita ja niitä myyvä entinen kaveri. Ryntäileviä ihmisjoukkoja, joiden tarkoituksena on muka päästä vähemmällä. Sovituskoppien kokoluokkavertailua ja hengenmahtuvuuksia. Uudet koukut toimivat edellisia tappeja paremmin. Brodyyriunelmani saisin vain kolmellakymmenellä rahalla, mutta jäljellä on vain kuusi. Uusia ystäviä vanhojen kanssa, ystäviä pitemmän matkan takaa. Keltaisen muovikassin kolmen kilon paino ei irrottanut ainuttakaan sormea.

Tuhinaa tunnelissa ♥

___27

---

Ja kadonneen jahvan salaisuus selvisi. Otto ja Nico olivat tuhonneet sen. Yksi jahva neljästä jäljellä.

---

 Vannotin itselleni, että muistan kaikki hauskat ja vähemmän hauskat asiat, joita hankin lähimenneisyyteni kirjoksi väliajalla torstai-lauantai, mutta vaikuttaa jossain suhteessa pahalta. Sen muistamisen osalta.

Torstai valkeni aivan tavallisen päivän tavoin, ja aloitin päiväni olemalla tekemättä mitään erityisen kehittävää. Selailin kivoja kenkiä netistä ja katselin hönnppää telkkarista. Saatoin näyttää aavistuksen kuolettavalta satuhahmolta, sillä yöunia jäi taakse reilun neljän tunnin verran. Mönisin kanssaihmisilleni jotakin ja tehokäytin inhalaattoria. Rakastan sitä laitetta, vaikka se onkin hieman joukosta poikkeava rumalla ulkonäöllään. Puolenpäivän jälkeen aloin kysellä grillailuajankohtaa tarkemmin, ja se määriteltiin yhdessä puoli neljäksi. Käytin tavanomaista taktiikkaani matkaan lähdössä. Relasin kiireeseen asti. Kolmen aikaan olin vielä yökkärissä, ja kaupassakin olisi pitänyt käydä. Kiskaisin vaatteet niskaan ennätysajassa ja marssin vaajaalaan ostamaan sylillisen aitoo oikeeta ja vähän mässyä. Sitten istuskelin viisi minuuttia tosi freesin näkösenä kiviaidalla energiajuoman kanssa oottamassa kyytiä. Energiajuomakaan ei kyllä auttanu, ja olin yhtä raikas koko loppupäivän.


Teh inhalaattori. Mun tukkoiset päivät ovat runsaasti aurinkoisempia tämän saapumisen jälkeen. Jos otetaan huomioon, että opin laimentamaan sitä höyryainetta oikeassa suhteessa puolivuotta sitten ehkä.

Puuppola ei ollutkaan niin maalla kun kuviteltiin, vaikka erilaisia kuusijalkaisia iniseviä ja pöriseviä ja muuten vaan vaeltavia yksilöitä oli riesaksi asti. Löysin Arzin pianon luota kesähittejä-kirjasen, joita kukaan ei kuitenkaan suostunu laulaa mun kanssa. Kaikki ei ollu vielä paikalla, ku Marttaa ja mua rupesi jo vaivaamaan kovaa kirkuva nälkä, joten etittiin grilli ja avattiin hiilisäkki. Kaikki meni ihan okei siihen asti, ku tajuttiin ettei omisteta sytytysnestettä.

Grilli syttyi ja ihmisiä tuli vähän lisää, ruokaa tuli myös lisää. Ruoka jäi jopa yli, ja mä kadotin mun jahvat. Musavisan vastaus oli kolme kertaa neljästä jesse. Pelasin Roosan kanssa jääkiekkopeliä häviten, koska ykköshyökkääjä ei toiminut. Iines ei ryöminyt trampoliinin alle. Meillä oli kitara, munniharppu ja melodika, vaikka säkkipilli olisikin ollut melko mainio. Käytiin syömässä vähän lisää. Hyttyspiiri siirtyi autotalliin, kun nurmikko oli märkää ja olohuoneen ikkuna liian lähellä. Ja hyttysiäkin oli liikaa. Sen selkeämpää selontekoa torstaista ei taida saada.


Tämä lienee todisteiden valossa ainoa kuva, mitä jäi käteen torstaisesta grillaussessiosta ja sen sivuongelmista: pöytä. En ota laskuun lähes kymmenen kuvan sarjaa maailman söpöimmin sisustetusta leikkimökistä. Pyytäisin teitä huomaamaan muuten pöydällä oleilevan mukin, jolla voi pirikellon avulla ilmoittaa juomisen olevan lopussa. Kaunista.

Perjantaina heräsin itselleni tuhtien yhdentoista tunnin yöunien jälkeen verrattaen pirteänä. Inhalaattoroin hetken taas (taidan oikeasti tahallaan kehittää addiktion siihen). Olin ihan juhannsfiilareissa, sillä kuvittelin pääseväni Roosalle kyläilemään. Odottelin kuitenkin aikani katsellen kaikki tallennuksessa olleet elokuvat, ja jouduinkin keksimään uudet kuviot juhannuksenvietolle. Soitin taksin ja lähdin Palokkaan isin ja sedän porukoiden kanssa hippaamaan rantajussia ja leikkimään pikkupoikien kanssa. Löylyt rantasaunassa ja maailman herkullisinta perunasalaattia. Kokkokin syttyi, mutta naapureilla oli yhtään liioittelematta ainakin viisi kertaa suurempi. Keltaiset lakanat pehmeässä sängyssä.


Se juttu.


Biitsi ja sen uudet hiekat. Toi sillee laskee järveen, ja tuolla kauempana näkyy laituri.


Puunpilkkomistyökalu.

Sain seuraavana kuiskausherätyksen pikkuveljeltäni ja nuorimmalta serkultani. Kello kahdentoista aamupalan jälkeen jälleen lohi Koskelle. Lauantaina satoi vettä, eli oli täysi lupa leikkiä sisällä koko päivä spidermania ja pikkuautoilla, lukea suurikuvaisia kirjoja ääneen ja heitellä palloa yrittäen osua nelivuotiaan syliin.

Tänään keskityin shoppaamaan armottomasti alennusmyynneissä hc:nä jo kahdestatoista lähtien. Kolmannet housut, aika mones hame ja yhtä mones mekko löysivät tiensä mukamas pikkurahalla vaatekaappiini. Säästin silti huomattavan määrän rahaa, aikaa ja pinnaa käväsemällä salet jo nyt kun puolet kaupoista oli kiinni ja kaksi kolmasosaa ihmisistä juhannuspalautumassa. Ihmettelen silti alerekkien sijoittelu- ja järjestelylogiikkaa. Pöytiä on korkeintaan kolme, jolloin tavarat ovat päivän loputtua lattialla, ja ne ovat aivan oven edessä, jolloin ihmiset toisia väistellessään horjahtelevat vahingossa turvaporttien toiselle puolelle ja piiplaitteet soivat koko ajan. Esimerkkinä veromodan "extreme sale".

Että sellaista tänään. Manen pitäisi pöllähtää kattomaan uusin 90210 digipoksin syövereistä. Ehkä se haluaisi ulkoiluttaa sen uutta järkkärilelua tässä lähiaikoina taas. Elättelen toiveita.


---kaksseiska


---

Mä alan nyt herätä siihen todellisuudentajuun, joka joillakin muilla on ollut luultavasti jo vuoden ajan. Mä ihan oikeasti pääsen lentämään melkein toiselle puolelle palloa.  Mä ihan oikeasti voin pariksi viikoksi sanoa heipat tälle Suomen kesälle, joka on ilmeisesti vakaasti päättänyt pitää keskilämpötilan alle viidentoista asteen (tosin todistetulla tuurillani kesän ainut lämmin jakso ajoittuu välille 9. - 25. heinäkuuta). Mä ihan oikeasti pääsen sekä totetuttamaan itseäni, että tuhlaamaan kaikki rahani sinne, missä dollarin kurssi on ihan kivassa suhteessa euroon.

Kaippa se todellisuus valkesi mulle, kun äitee rupesi ottaa yhteyttä vanhaan vaihtarikaveriinsa, joka asuu San Franciscossa. Tai kun näin minut majoittavan perheen nimen. Tai kun rupesin lukemaan infolappusia, joka jaettiin mulle käteen käteen puoli kuukautta sitten. Haluan ehdottomasti päästä kattomaan Muutinmurtajien majapaikkaa, matkustaa kaapeliraitiovaunulla sumussa, ostaa maailman turisteimman paidan kahdesta kaupungista, sisäistää asian, että pelkästään Los Angelesin keskustassa asuu lähes yhtä monta ihmistä kuin koko Suomessa, saada valokuvan kultaisesta hollywood-kyltistä ja nähdä edes yhden julkkiksen. Olisi myös ihan hauskaa, jos mikään itsejoukkomurhajärjestö ei päättäisi pitää bileitään juuri silloin.

Aikaa lähtöön kolme viikkoa ja yksi yö (niinku vaan).


Kiitos kuvasta.

Nyt joku voisi vetää mua sormesta tai jotain. Alan hypettää.

___kaksseiska

p.S. Olenkin ehtinyt kunnioitettavasti möllöttää sisällä, koska hankin flunssan nuhineen ja korvasärkyineen päivineen maanantaina.


---

Okei, hei, tää olis palannut. Vietin todella iloisen, viihdyttävän ja jollain tavoin myös puhdistavan viikonlopun Seinäjoella. Nyt kärsin hieman sisäänpäin huutavasta päästä ja kolmenkymmenenseitsemän pilkku kuudn asteen kuumeesta. Söin kyllä buranaa, että edellisin oli hieman liioittelua. Kivoja lomakuvia ei ole juurikaan nyt, sillä kamera ei ole paikkeilla, mutta jotain puheviestimeen tallenneltuja panpuloita olisi tulossa armottoman hypesepostuksen välillä täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä, koska niissä näkyy lähinnä valoja.

Poistuin kotomaisemista siis jo torstain valjetessa. Heittäännyin Matkakeskukselle olemaan ja odottamaan hetkeksi. Tarkkailin ihmisiä, ja vahvistin käsitystäni kroksien junttiudesta. Pyörähdin kaupingilla hankkien euron juustohampurilaisen ja raahaamaan silmittömästi kahdeksan tiiliskiven painoisia laukkujani kertaa kaksi. Näin Martsia, Artsia ja Roosaa. Istuin niiden kanssa KPn penkillä. Hiekka oli erittäin kuivaa ja pöllysi viattomien silmiin. Kun Rauna saapui hakemaan kahta neljäsosaa leiristämme, lähdin viimeisen neljäsosan kanssa bussilla kohti korpea ja lohi Koskea. Söin myös hieman iltapalaa höystettynä ruisleivällä.




Perjantaiaamuna minut herätettiin tarkkaan tähdätyllä heitolla päähän. Heittoesine: mörkö. Heittoesine 2: Jarkko-poro. Vääntäydyin pystyyn ja söin jälleen höystettyä ruisleipää todellakin. Muutaman tunnin ajan pientä vispausta suuntaan ja toiseen, kurpitsavaunu kuntoon ja eikun köröttelemään! Pissatauon kanssa aikaa kului siis jonkun parin tunnin verran, ja ehdin tuhota osan matkaeväistä. Hetki huokaisua kämpillä (todellakin tr00 festariväki käyttää majoituspalveluja), ja hyvässä seurassa tunnin kestävä kävelymatka alueelle. Ranneke sopi fantsusti mun paidan väriin, ja olin pirteä. Ensimmäinen bändiseurattava oli Baddies runnpateltassa.

Seuraavana oli vuorossa progeläjäys Von Hertzen Brotherssii mainstagella. Niillä oli tosi kaunis logolakana, mutta ihan kaikkia biisejä ei jaksettu kuunnella. Lähdin kai ostamaan jotakin niistä kymmenistä pikaruokalajeista, joita sieltä sai hankittua. Se sisälsi tonnikalaa. Syötyäni pääsimmekin jo jonottelemaan sisään eksstagelle näkemään vilausta Volbeatista. Se tuli kuunneltua kokonaan, vaikka varpaita tallottiinkin ja x-stage oli ihan helvetillisen kuuma ja huono ilmainen. Meinasin ehkä vain pyörtyä sinne, kun tuo homeinen parakki-ilmasto on tehnyt vaativan tehtävänsä terveyteni täystuhoamisessa. Ei tekisi mieli muistella koulua tässä yhteydessä lainkaan.

Volbeatin jälkeen oli lievää hengausta ja laajaa bajamajojen ihmettelyä. Kuultiin Reginaa taustalla, kun kuljeksittiin karvevaalivärein koristetulla saarella. Saarilava korkattiin Maj Karmalla. Musiikki oli ihan okei, mutta tunnelma ei välttämättä. Kuolin totaalisesti mr. Mikko Kalevi Mäntymäelle aka herra Ylpölle, koska se oli täysin tyhmä sanan kusipäisessä ja idiootissa merkityksessä. Välispiikit tuntuivat kestävän arviolta tunnin. Osa puolueestamme oli samaan aikaan katsomassa Kolmatta Naista "valitetavasti katsomassa 3 naisat" tai jotakin sinne päin. Miehekkäästi bussilla kämpille syömään ja punkkaamaan.



Lauantaiaamuna en herännyt poroon tai mörköön, mutta lattialta. Aamupalakutsu kävi, joten pukaisin nopeasti, ja lähdin nauttimaan erityisen monipuolisesta ja hotellimaisesti tarjotusta aamupalasta, joka käsitti myös todella raikasta keltaista mehua. Seistyäni silmät päästäni puolituntisen, siistiytyminen oli pakollinen ohjelmanumero. Suihkujonoja ei ollut, koska olimme aikaisessa puolikahdentoista ajassa liikkeellä. Istuttiin suuren pöydän ääressä toisella aamupalalla, kun tajuttiin, ettei ehditä kuuntelemaan autiomaata Rubikin soittamana. Hieman harmissani siitä. Pieni pätkä Ristoa ja sitten odottelemaan mainstagelle Hynyä ystävineen. Kotiteollisuus oli tavallisen itsensä, laulelin innoissani mukana ja sillei. Hieman hölmöt jutut niilläkin, mutta niillä saa ollakin. Hodareita kaikilla mausteilla pieneltä ja blondilta myyjätytöltä.



Zanzibar tarjoili nelikymppisiä oululaisia punkkareita Brüssel Kaupallisen muodossa. Sen laulajan huohotus kaikui jo siihen malliin aurinkoisen nurtsin yli, että sitä olisi pitänyt pyytää olla hyppelemättä niin. Pistin jalalla koreaksi, ja lähdin yksinään tutustumaan festarialueeseen ja sen ruokamyyntipisteisiin Raised Fistin aikoihin. Kuuntelin kyllä osan sitäkin, mutta päätavoitteeni oli löytää metrilakukoju, vaikka missioni epäonnistuikin. Istuskelin Saarilavan edustan nurkissa vielä, kun Amorphisfanit alkoivat kerääntyä kivetykselle. Se olisi kuitenkin ehkä ollut jälleen livenä henkiselle kehitykselleni hieman liikaa, joten marssitin ihmiset jälleen eksstagelle popittamaan Apulantaa. Suurensuuri teltta tursusi mukana laulavia tonifirtasii. Bajamojojen paskakerrostuma lähenteli hälyyttäviä pisteitä, eikä vessapaperiakaan oikein ollut. Harmittaa ihan, ettei tullut kuvaa ylipursuavista ulosteista muovikatkuisen kopin keskellä. Näin salkkari-oonan ihan varmasti, ja totesin sen rockuskottavuuden menneen täysin esiintyessään siinä sarjassa. Lämmin ilta johdatteli meidät tekemään jotakin täysin unholaan jäänyttä puuhailua ennen TEH SPEKTAAKKELI-MANOWARIA.





Manovaari oli täysin läppä. Laulaja näytti liian kiltiltä, basistidyyd Severukselta ja kitaristi yhden kaverini äitiltä. Rumpali oli muuten vaan nahkahousu. Ne sai todella joo rispektii kiroilemalla suomeksi ja kertomalla tarinan samaisella kielellä. Nauroin itseni kipeäksi, eikä se ollut juurikaan kunnioittavaa bändiä kohtaan, vaikka Manovaari soittaakin KAIKISTA KOVIMPAA etc. Ne primadonnat ei olisi suostunut soittamaan ollenkaan, ellei desiipelit olisi kohonnut sataankahteenkymmeneenkuuteen. Missattiin suurieleiset ilotulitukset, kun lähdettiinkin katsomaan Hot Legiä. Se oli kuitenkin musikaalisesti ja jopa esteettisestikin näyttävämpi sekä suurinverroin kiinnostavampi bändi. Ne oli joo ihan suloisia lavaesiintymisineen, ja kruunasi kivan illan täydellisesti. Viilenevän kesäyön paisteessa marssimme täysin fiilareissa taxitolpalle, josta hyppäsimme jälleen sen hieman haisevan ja erittäin likaisen oranssin bussin kyytiin. Meinasimme ajaa ohi omalta pysäkiltä, mutta joku ilmeisesti pelasti tilanteen. Taivas oli ihanan kesäinen. Tummenevan sinistä taivaanrannan keltaisineen. Ilma tuoksui hyvin kesälle, ja nukahdin täysin onnellisena syötyäni taas lisää.

Olo oli jo hieman turta, eikä patja tuntunut enää niin pehmeältä sunnuntaina aamusta. Sama aamupala/suihkurumba suoritettiin silti hymyissä suin. Myöskin edellistä päivää nopeammin, sillä meidän oli PAKKO ehtiä Egotrippiä kuulemaan jo klo 12.45. Eräs matkaseurastani oli luvannut Knipille olla Superego-paitansa kanssa eturivissä. Pidän Egoista todella, ne on kivoijj. Kuunnelma olisi ollut täydellinen 45 min ilman erästä hassuun mekkoon pukeutunutta erittäin rasivvavannäköistä naista, joka tanssi suurieleisesti aivan koko keikan ajan, aivan meidän nenämme edessä ja aivan täysin epätahtiin.



Olimme kuitenkin Egoilua odottamassa jo hyvissä ajoin, koska ehdin kuulla pari biisiä myös Haloo Helsingin Ellin lurauttamana.

Halusin aivan välttämättä kuunnella Anna Puuta jokusen biisin Saarella, koska musta on edelleen hassua, että Idolsähdet on oikeasti ihmisiä. Ihan söpöjä ne sen biisit oli, vaikka seilasinkin vielä Egotrippihuuruissa. Kaikki eivät kuitenkaan kestäneet sitä, eikä etenkään seisomisesta pakottuneet jalat, joten lähdimme istuskelemaan Zanzibarin nurtsiaroille. Torvimiehet virittelivät trumpettejaan, ja yhtäkkiä kenttä pöllähti täyteen rastapäitä ja hippiheeboja. Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo oli sellaista, että se veti puoleensa kirjavasti pukeutunutta rastakansaa. Ja hautausmaa veti käteen. Kun poistuimme vielä katsomaan The Crashin VIIMEISEN PROVINSSIKEIKAN, kuten päämies jaksoi monen monta kertaa muistuttaa joko itselleen tai meille, ihanan uhkaavat pilvet kutittelivat jo kirkasta aurinkoa, joka viihdytti ja yritti tappaa meitä lähes koko provinssin ajan. Oli juuri passeli aika lähteä oikeasti syömään Punaiseen. Kivan hämyisä tunnelma ja tyynyt saivat unisuuden oikein nousemaan pintaan ravintelissa, mutta söimme pizzamme ja nousimme portaissa käsillemme ja sillei.



Punkkauspaikka oli jo laitettu kondikseen, mutta haimme vielä vaunun pihasta ja lähdimme odottelemaan illan tähteä, Nick Cave & The Bad Seedsiä. Valtasimme kostean valkoisen penkin ja raahasimme sen sateensuojaan. Meidät ajettiin sateensuojasta pois, ja ehdimme jo hetkeksi vetää sadetakit niskaan, kun taivas heitteli kolmisen pisaraa maahan. Kun setä Nick päräytteli alkamaan, paisteli aurinko kuitenkin jo uudelleen. Se se oli kova jätkä, ja rumpalin rummut pinkit kuin takkikin. Kurpitsavaunu starttasi jo vähän ennen keikan loppua, että päästäisiin joskus kotiokin. Sateiseen Jyväskylään palatessa väsytti, ja nukuin kellon ympäri Lohkiksella.


Olen tässä nyt pari tuntia muistellut yhtä ainutta viikonloppua, jolla tuli sivistettyä itseään musiikillisesti. Mulla on vielä paljon asiaa, mutta kello näyttää niin paljoa, että pikkukuumeinen tyttönen voisi vetää pitkälleen omaan sänkyynsä ensimmäistä kertaa neljään yöhön. Palailen asiaan jos toiseenkin vielä myöhemmin, mutta nyt tää sanois kaunista yötä ♥ Toivottavasti kilometrin käsittävän tekstin lukeminen ei ollut täysin ylitsepääsemätöntä kaikille.

___27




---

Tää pakkais kimpsulit ja kampsulit ja lähtis kohti Seinäjokea lohi Kosken kautta. Eli siis lähden viettämään iloista musisointiviikonloppua kauaksi pois, jossa en aio koskeakaan koneeseen. Ei sillä, että olisin kuitenkaan ollut juuri näinä päivinä se hullu blogittaja, joka kirjoittaa viisi merkintää päivässä, mutta pääsinpähän ilakoimaan sillä, että lähden Provinssiin. Kivvaa kiitti ♥

__27

---

"Mä en tiiä, miks mulle tuli tänää Star Warsia kattoessa ihan Himpulat mielee..."
"No, onha se Obi-Wan aika vekkuli."

Noni, Eurovaalit on ohi. Kiitos jollekki, että saan taas lukea aamun lehden ilman tekoiloisia naamoja.  Kansa on puheensa puhunut ja valinnut uudet moitittavat työntekijät siniseen tähtiunioniin puhumaan. Olen sikäli mikäli aika paljon myöhässä puheideni kanssa, että koko asiahan on jo vanha juttu. Vietin kuitenkin puolitoista vuorokautta ilman konetta täysin virkeämielisesti ja pakottamatta. Pidin hauskaa.

Kävin hurjana lomalaisena kirjastossa härnäämässä kirjastontätejä malekselullani. Taas. Pyöräilin sen huiman viiden kilometrin matkan Roosan kanssa missiona Marttea vastaan tuleminen. Sille tielle jäin ja tulin pois vasta myöhään, kun oli kylmä ja raajani olivat kohmeessa. Löysin suunnattoman määrän rahaa pussukastani, ja hurvitteli ostamalla mehujään sekä itselleni että Roosalle. Yleensä en sorru moisiin ystävällisyyksiin, koska mulla ei todellakaan ole sitä rahaa.

Mä en enää tee mitään pitkää. Mulla ei ole tapahtumallisia jaksoja, joista voisi kirjoittaa pitkän kappaleen ainoana esimerkkinä tänne. Kaikki muistelmani hoituu kahdella lauseella. En myöskään halua kirjoittaa pikkutarkasti tekemisistäni. Jokin julkisen blogin statuksessa estää henkisesti mua tekemästä sitä. Enkä myöskään halua sulkea julkista osaamista täysin pois. Jostakin syystä sitäkin.

Mun mielestä mulla on kauniit unisilmälaput.

___kaksseiska

---

Sarjassamme en ole tehnyt mitään koko päivänä, mutta olen onnistunut ottamaan kansiollisen tärähtäneitä ja tekotaiteellisia kuvia mobiililuurin kameratoiminnolla, joka siis ehdottomasti vastaa laadultaan mitä tahansa hyvää digistä järjestelmällisyyttä.

Mielenkiintoinen selonteko aamu- ja iltapäivästäni olisi seuraava.

Heräsin yhdeksän maissa siihen, kun tätini tuli lainaamaan kirjahyllystäni sofian maailmoja. Mönisin ja käänsin kylkeä. Kun nousin ylös, ei ketään ollut enää kotona. Söin aamupalaksi muroja, joissa oli kivasti sokeria, suklaata ja mansikkaa. Piirsin. Paskartelin äitin kalenteria. Kävin suihkussa. Datasin. Menin syömään.

Ei järin mielenkiintosta, ellen asiasta paremmin tietäisi. Ruoka oli hyvää ja suihku lämmin. Kalenteriin liittyi hyvin paljon feilaamista matemaattisten ilmiöiden kanssa. Ajattelin olla niin ekstriimi jälleen, että poistuisin talonyhtiöstä tunnin sisällä.

Tunsin räjäyttäväni pääni, kun ihmiset miettivät asioita, joille ei enää voi mitään. Kysyy, olenko jo tehnyt jotain, ja kun saa vastaukseksi kyllän, kertoo miten olisin voinut tehdä sen paremmin. Sitten huomasin olevani aivan samanlainen. Olisi pitänyt tehdä asioita, joita ei tehnyt, olisi pitänyt olla tekemättä jotain, mikä kaduttaa. Ja sitä mietin ainakin vuorokauden verran tapahtuneesta.


Kalenterilaitteistoa.


Sanoisin, että jokin mättää, kun viikossa kuitenkin on seitsemän päivää, jotka yllätyksettömästi asetellaan aukeamalle.


Mulla meni ihan oikeasti kaksi vuotta tajuta, että kännykän kamerassa on näinkin villejä tehosteita.






Sitten huomasin sommittelutaitojeniesittelyhetken koittaneen, kun pöydältäni löytyi kaikkea vaaleammpunaista. Kyllä joo tästä vielä valokuvaaja tulee jonain päivänä. En oo muuten saanu cherrycolaa noin kahteen vuoteen. Sen purkki on vaihtunu.




Ei hätää, mulla on aina noin typerä ilme. Älkääkä ihmetelkö seinää, vaan hyväksyykää sen erilainen nuoruus. Ja pliis huomatkaa edellisen kuvan taiteellinen kuvakulma.



Trallai sekä harkitusti asetellut kukkaiset. Näissä poistun keskuudestanne ja talosta ja kotikadulta, vaikka ulkona onkin kylmä. Jos joku muuten tietää, mistä saisin vielä tollaisia sinappikusen värisiä sukkahousuja, niin kertoa saa. Nuo ovat jo erittäin harmaaksi kuluneet ja reikäiset.

Kai mä olen taas oikeen ilonen. Vähän aikaa ainakin.

...kaksseiska

---

Kävin näyttäytymässä ulkomaailmalle ihan pikkuisen sentään.

Mane laittoi mut kirjoittamaan eilen asiaakin. Tai miten sen nyt ottaa. Se meni olkkariin katsomaan frendejä ja jätti mut avuttomana koneen kanssa. Hampaat irvessä väänsin sitten muutaman hassun rivin ja siitä tuli onnellinen. Ehkä.
Pistäydyttiin kivalla iltakävelyllä Kosken huikeissa maisemissa. Illalla. Iltakävely. Oltiin melko liikuntoja, vaikka sainkin epäurheilumielisistä kengistäni uuden kivan hiertymähilpakkeen (rakko ehk?) oikeaan kantapäähän. Naissaaren kanavalla ei ollut ruuhkaa, eikä ABC:lle vievällä kävelytiellä. Nähtiin karvapäällysteinen kupla ja erikoisen violetteja raunakukkia. Roosaan saatiin yhteys. Se oli palannut ehjänä kotiin.
Herättiin yöllä yöpalalle, koska nälkä tuhosi rattoisat yöunet. Terveellinen suklaa-lakritsijäätelöannos per naama sekä yöllä että aamulla. En saanut omaa peittoa, ja pidin yhteisen alla nukkumista suurena saavutuksena henkiselle kasvulleni. Lapsi.







Koneeseen ilmestyi kiinni valkoinen pötkylä, jonka pitäisi tulevaisuudessa helpottaa internetelämäni monimuotoisuutta. Myös puhe-elimeni vaihtui.



Ja kevätkääryleitä.









Ja kenenkään on turha yrittää sanoa jotakin epäterveellisyydestä, koska niissä on porkkanaa.

Kulinaristi.

...kaksseiska

p.S. Törmäsin hellyyttävään mutanttisieneen ♥



Ja poutaetanaan, joka valehteli.



---

Hm. Ihan muita asioita pitäisi olla kirjoittelemassa. On kumma, etten ole sammaloitunut sänkyyni jo vuorokausi sitten. On ihme, etteivät kirjastontädit anna minulle porttikieltoa. Lainauskieltoa.

"Kaikki kirjat on aina Ellillä."

Suomen ihana kesä villitsee mieliämme tänään kuuden asteen lämpötilalla ja hurrikaanipitoisella tuulella. Tällaisina hetkinä ei voi kuin istua sisällä. Maata sängyssä ja seikkailla jossakin toisessa maailmassa. Ne kaikki muut maailmat tuntuvat kodikkaammilta, tai saavat tämän tuntumaan lämpimämmältä olemassaolollaan. Tämäkin hupa minulta viedään tänään. Pitäisi syödä ja kannustaa serkkupoikaa kavereineen voimistelemaan. Ja sitten Mane. Pitää mennä opettamaan sille pesukoneen käyttöä ♥

Epäsuoraan sanotut asiat kuvittelee helposti paljon syvällisemmiksi kuin ne todellisuudessa onkaan. Kuvittelee, ettei voi ymmärtää mistä on kyse, vaikka oikeasti tietää aivan hyvin.

Poistin tänään 1160 viestiä saapuneista ja 1764 lähetetyistä. En jäänyt suremaan kaikkia niitä tarinoita, jotka olisin voinut kertoa niiden pohjalta. Nyt suren vähän kylläkin.

Olen pahoillani kaikille niille, joiden elämää vaikeutan olemalla tekemättä tehtäviäni. Peruslaiskuus on vaan pesiytynyt perseen alle, eikä lähde pois.



Suorastaan vihreää.  

Itsensä masentanein terveisin.

--kaksseiska

---

Harhakuva on muuttunu näemmä. Tekisi mieli suklaata. Ihan hirveästi suklaata. Pistän sukupuolen ja mielentilan piikkiin, että ottaisin niin mielelläni levyllisen sinistä, tai pussillisen niitä kartanon perunalastuja. Kello on kuitenkin puoli yhdeksän. Kaupat menevät kiinni liian pian, että ehtisin vääntäytyä mihinkään. Jään tähän istumaan tyhmännäköinen ponkkari otsan yläpuolella pitämässä villejä otsatöyhtöjä aisoissa.

Alan jo tunnistaa kesäloman sivuvaikutukset elämässäni. Märehdin tänään eirttäin tehokkaasti yöpaidassa kolmeen asti, pistäydyin kirjastossa hakemassa lisää märehdittävää ja palasin olemaan tekemättä mitään. Aamulla ajattelin pitää oikein tehokkaan velvollisuuspäivän, mutta se hieno ajatus kuoli siinä syntyessään. Kaikki kaverit kaikkoavat jonnekin vuoronperään, ja tulevat takaisin kun kaikkoan itse. Yritän varjella kaikkien vapaapäiviä henkeen ja vereen. Tai en, mutta olisi kiva kuitenkin joskus nähdä.

Asioiden lajittelu sujuu näemmä kuin tanssi.


Siinä tiivistettynä ihmisen ylivertaisuus. Taas.

-kaksseiska.