Perfect Endings

Lainasin kirjastosta (uuden kirjastokortin hankinnan lisäksi) kolme sellasen bändin levyä, jota en ollut koskaan kuunnellut ja josta en ollut koskaan kuullut. Ihan vain siksi, kun niissä oli niin kivat pahviset kannet, nätit kuvat ja yksi levy näytti vinyyliltä. Onneksi se on ihan hauska bändi oikeestiki. Kerranki tuuria jossain.

Ja mä olin vähäsen siis kattoo perjantaina Ihmemaan Liisaa (SPOILAAN KAIKKI HAHMOT JA SÖISIN MEHUJÄITÄ, JOS MULLA OLISI) ja iha jees sitä 3D Deppiä ekakski. Sitte se Rusakko oli ehkis maailman synpaattisin olento. Heti hatuntekijän jälkeen ehkä. Ja pidän Bonham Carterista elokuva elokuvalta enemmän. Valkonen oli vähän laimea persoona, mutta samaistuin sen käsien asentoon ihan kympillä. Ei, en tykänny Liisasta, mutta ei se mitään, ei se ahistanukkaa. Miumau tosi kaunis ja hullun hyvä elokuva. Olisi ehkä voinu olla ihan loistava, jos ei ois ollu niin laimea loppu. Se siitä sitten.

Meinasin jäädä katolta putoavan lumen alle, mutta se putosikin metrin päähän ja mua sattui vaan sääreen. Ja sitten katottiin Manen kanssa Niko lentäjän poika loppuun, ja se on ehkä ihan hullun hyvä elokuva. Siinä se yks susi ja Vaahtokarkki on taas parhaita terveisin Elli 8 v.
Ja Manen kanssa käytiin myös Keljossa shoppailee, ja odotettiin vahingossa tunti bussia. Taloustalossa on halpoja osittan kierrätysmuovipulloista tehtyjä lankoja. Ja Lidlistä saa pupuneidin hedelmärakeita hintaan 1,49. Ei vähä mitä siis. Ja sellasii nallesipsejä.

Ja Jyväskylän uusi Mestarin herkku on taivas maan päällä pakanalleki. Hirveesti kaikkee kivaa ruokaa, hirveesti ruokaa ja JUUSTOTISKI n____n omnomnomn, hyvästi bikinikunto kesäksi. Ja yhet uuden virheät sukkahousut.
Illallinen kesti kymmeneen, koska ajateltiin vääntää sushia pitkästä aikaa. Sen "pitkästä aikaa" osion huomas kyllä, ku oon tainnu joskus tehä nätimpiäki makeja. Nigirit nyt kusi täysin.

Jepjep. Hermolomailua ja paljon, paljon ruokaa. Väsyttää myös juujuu. Hyvää yötä.

Olen tainnut olla aika hiljaa. Taas. Mutta sitä vaan, että ajattelin jatkaa. Se tapahtuu vain tästä edemmäs vain kavereille.

Kaveriksihan saa lisätä.

---

Onhan se tehtävä, kun kerran käsketään :-----33 Eli leijonankitaneme pyysi kertomaan jotakin iloisia asioita.

5 asiaa, mitkä tekivät sinut iloiseksi tässä kuussa.
5 asiaa, mistä pidät itsessäsi.
5 asiaa, mitä odotat lokakuulta!
5 asiaa, mitkä piristäisivät sinua juuri nyt. Onko jokin niistä toteutettavissa välittömästi?

Syyskuussa olin iloinen pari kertaa, koska syksy alkoi hetkellisesti. Ihan joka aamu ei ollutkaan enää niin kuuma, ja ensimmäiset lehdet tippui puista hallelujah. Moni kulturelli harrastus sai mielialan korkealle teatterista minikeikkoihin. Nautin koulumusiikistakin täysin rinnoin. Mentalist on ihan kiva tv-sarja ja aamu-uinti hyvä harrastus (huomenna taas!).

Itsessäni tykkään huolettomuudesta ja tietystä välinpitämättömyydestä. Tapa, jolla olen tuunannut elämääni liittyviä asioita on kiva. Pidän mun käsistä ja tavasta, jolla ne tekee.

No joo iloista lokakuussa on jo pelkästään se, että se vaihtui. Syksyfiilis parantaa yleisoloa: aamupakkaset ja se nättinätti sumu, joka peittää noin kaiken. Lisäksi olen laskenut viikkoja syyslomaan jotakuin koulun alkamisesta lähtien, on ihan kiva päästä sen jälkeen lopulta käymään koulua koulurakennukseen homeisien parakeiden sijasta ♥ Ruuan arvonlisäveron laskeminen tekee suklaasta halvempaa (törkeän huimat muutamat sentit), sekin on iloista ainakin vielä. Joulunodotuksen alkaminen ja ensimmäiset joululaulut, samoin kuin muukin musisointi ja sen kuuntelu on kivaa, myös pari livekeikkaa sattuu vielä lokakuulle. Ja hmm. Kynttilät on okej.

Juuri nyt piristeitä olisi ehdottomasti sää, jos se malttaisi pysyä viileän kirpeänä, olisin todella iloinen. Olisi myös erittäin kivaa, jos kivat jauhosokeriset hedelmäkarkit ei ihan vielä loppuisi nätistä lasipurkista. Harrasteiden hyvinmeno olisi joo nastaa - harkat menisi putkeen, piirtämisilo jatkuisi (vaikka unohdin työn kouluun) ja jaksaisin huomenna nousta kuudeksi aamu-uinnille. Muutenkin koulupäivän jälkeen jäi sekahysteerisen iloinen olotila ei anna masennukselle tilaa, että lasken sen yhdeksi. Ja tiedon, että ranskankoe pitäisi olla tehtynä huomisen jälkeen, mutta iloinen olotila estää siitä murehtimisen ♥♥♥

Että näin sovellettuja vitosia kaikille. Yritän pahan hetken koittaessa muistaa tämän iltapäiväisen reilun välitunnin mittaisen nauramisen ja ilakoinnin kivikoulun portailla seurassa, joka on kaikessa sekalaisuudessaan melko mahtava.

Sitä vaan, että heräsin tänään Manen kanssa puoli kuusi, paarustin reilun asteen lämpötilassa aamupimeän ja aution lähiömme halki päästäkseni uimaan muutamaa kymmentä vuotta itseäni vanhempien henkilöiden kanssa. Olen aina halunnut sanoa harrastavani aamu-uintia. Tämä on kaunista. Vesijuoksulle paremi nimitys olisi ehdottomasti joku hitaampi termi, kuten vesikävely tai -matelu, mutta joka tapauksessa se on vaikeaa. Toisella radalla mummot polkivat meidän ohi vesijuoksyvöillä, ja toisen kaistan vauhtiherrat uivat sujuvasti kovempaa kuin me.  Päädyttiin omalle radalle.


Ainiin. JYP häviää taas.

---

Taisin juuri syödä jonkin verran paperia toffeen mukana.

Ja mä osaa mitää hiljaa olla <3

Kaikki vaan tapahtu niin nopiasti. Yhtäkkiä huomasin olevani NuValaisia, vaikka kuinka tolkutin itselleni, että ei ole aikaa, eikä etenkään jaksamusta. En ole yksin ongelmineni tietenkään.
Surullista kyllä, koneeni sanoi yhteistyösopimuksen irti aivan yhtäkkiä ja täysin arvaamatta. Se ei ota minkäänlaista signaalia mistään. Ainoa todiste sen elämästä on elämäpiuhan vihreä valo. Itkettää hieman. Jos joku osaa korjata ihan yksinkertaisen läppärin tottelevaisuusongelmia, niin saa tulla käymään ja pelastamaan.
Ja lähes taju meni liikuntatunnilla tänään. Joku voisi kertoa mulle, että ihmisen tarvitsee juoda, niin näiltä ongelmilta vältyttäisiin jatkossa.

Leikitään nyt vaikka taukoa uudestaan.

---

Ihan tuntuu kuin ei olisi mitään kertonut pitkään aikaan. Sekin on valhe, kun viikko ei ole pitkä aika. Yleinen innostus tarinoiden sepittämiseksi täällä on melkoisen nolla. Muuten on kivaa. On iloista ja on syksyä. Toisia ei kiinnosta vähääkään.

Eniveisteks. Tauotan hetken tätä nimenomaista kirjoitelmaimperiumia. Luen kaikkien muiden kyllä. Onnellista syksyä ♥

---

Päivän sana on tee. Suohon olkoon laulettu se, joka flunssan kehitti. Inhoan suunnattomasti tunnetta, kun ei voi tehdä asioille mitään, joille haluaisi tehdä jotakin. Tasapainon luomiseksi on onneksi käsiinlevähtäviä englannintunteja. Pitäisi olla ja kirjoittaa.



---

Tänään on kaunis päivä ja inhoan sitä. Huomennakin tulee olemaan kaunis päivä, enkä pidä siitäkään sen paremmin.

Tänä kauniina perjantaina palelin aamulla ja kärsin vakavasta syksyn ikävöinnistä päivällä. Kaupungilla oli kaikki, Santtu, entinen kuviksenopettaja, nykyinen luokanohjaaja sekä Marzi ja Arzi med Ines. Ruoka maistui parhaalta ikinä ehkä, eikä olotilassa ollut muutakaan mesoamista. Paitsi ihme kesä.
          Koulussa joku valitti isoon ääneen, kun oppilaskunnanhallituksen nettisivuilla lukee vieläkin hauskoja jouluntoivotuksia. Sellanen ongelma meillä on, että mua naurattaa, enkä muista tunnuksia vaihtamaan joulu-sanaa koulunaloitukseen. Se tietäisi visittiä apulaisreihorioiden parakkihuoneeseen, muttakun kokoustakaan ei ole vielä pidetty. Äidinkielenopettaja kertoi meille työhaastatteluista, ja Manen kanssa oltiin haastattelijattaret, kun lesbopariskunta Jyväskylästä etsi lastenhoitajaa. Onneksi kaikki kokelaat olivat suvaitsevaisia. Oli myös marjatilakaksoset Tuusulasta ja yksi raksamies, joka käski kokelaansa käydä parturissa ja kuunteli radiota liian kovalla.

Meidän rakkaassa lähiössämme rellestää kolikolipöpöjä juomavedessä ♥ Tosi ihana kuulla tämä, kun kaikki on jo juonut sitä vettä, joka vaan maistu vähän hassulta. Ja sitten yksi ajoi auton kylkeen mopolla, järki.

Huomenna liekittelemään Lutakkoon. Kakka-hätä 77 ihan oikeasti livenä, eikä mikään vois kuulostaa paremmalta.

---

Joskus olis tietty ihan kivaa vaan niin kutsutusti avautua silloin tällöin. Puhua paljonkertovia asioita sellaisilla lauseilla, joita kukaan ei ymmärtäisi. Mä en kuitenkaan voi tehdä sitä, koska luonto estää sen yhtä hyvin kuin Atacaman sateet.

Voin kuitenkin kirjoittaa selkokielellä, kuinka siivosin ja kuinka siivousta pitäisi jatkaa vieläkin. Harrastin hassunhauskaa puhdistusmuotoa, joka herätti varmasti ihastusta naapureissa, kun pölytin sukkahousut. Kaikki 31 paria, jotka selvisivät vuotuisesta kuntotarkastuksesta. Sittemmin pyyhin pölyjä märkä helinäpaita päällä, koska se meinasi kutistua pesussa.

Inhoa.

---